Tämän blogin tarkoituksena on auttaa minua löytämään oikean laisen
ruokavalion. Kärsin aiemmin vakavasta masennuksesta josta kuitenkin
paranin. Opin pitämään itsestäni huolta sisäisesti ja sitä tietä jatkan
edelleen. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus johon kuuluu psyykkisen
puolen lisäksi fyysinen ja nykyään tahtoo jäädä aina toinen näistä
heitteille. Kun psyykkinen puoleni alkoi olla hiljalleen kunnossa ja
sen paraneminen alkoi, huomasin jonkin olevan kuitenkin vielä vialla.
En voinut fyysisesti hyvin.
Tai ehkä päällisin puolin voin hyvin. Olenhan 24 vuotias nuori mies,
liikun säännöllisesti (ainakin koulumatka taittuu kävellen tai
pyörällä) ja painoindexini on 21. Koin itseni kuitenkin väsyneeksi ja
huonovointiseksi. Varsinkin aamuisin minun oli hankala nousta sängystä
ylös ja olo oli erittäin pöhöttynyt ja turtunut. Ajattelin sen johtuvan
alkoholin runsaasta käytöstä jota aloinkin sitten vähentämään ja näihin
aikoihin vuosi sitten lopetin sen kokonaan. Väsymys ei kuitenkaan
hävinnyt eikä pöhöttynyt olokaan. Oli todella yllättävää huomata että
se oireilu mitä pidin lievänä krapulana, jatkuikin vaikka juomisen olin
lopettanut ajat sitten.
Toinen huomio minkä tein oli opiskellessani lähihoitajaksi (koulu
jatkuu edelleen). Meille teroitettiin lautasmallin tärkeyttä jossa
puolet lautasesta on käytetty kasviksiin, yksi neljäs osa perunaan,
riisiin tai makaroniin ja yksi osa sitten itse pääruokaan. Tällä
periaatteella pyrin syömään kouluruokaakin joka oli valmistettu
ruokakolmion mukaisesti. Tosin ei mennyt kauaa syömisestä kun olin ihan
tyrmässä ja sain taistella etten nukahtanut tunnilla. Nälkä ei
kuitenkaan hävinnyt joten kotia päästyäni join kahvoa ja napostelin
jotain sen kanssa. Olo pysyi huonona ja rahaa paloi ruokaan kun nälkä
ei lähtenyt. Pysyin kyllä laihana, kiitos nuoren aineenvaihduntani,
mutta vatsani turposi. Äkkiä tuo palasin normaaliksi mutta vielä
tänäkin päivänä kun päätän kuunnella itseäni ja syödä itseni
kylläiseksi, vatsa paisuu kuin pullataikina ja olo on pian hirveä.
Kaikkeen tähän kyllästyneenä, lopetin viime syksynä syömästä. Olo oli
pitkään hyvä ja pirteä mutta pian alkoi energian puute näkyä. Pienetkin
liikuntasuoritukset olivat liian kovia. Syömättömyyttä en suosittele
kenellekään, ihminen kun tarvitsee energiaa. Riisikupilla päivässä
pärjäävät vain ne jotka viettävät kaiken aikansa retriiteissä miettien.
Nyt olen siis siinä pisteessä että jotain oikeasti toimivaa on
keksittävä. Mistä siis aloittaa? Kun kerta tämä vähähiilihydraattinen
ruokavalio on ainoa minkä lautasmallin lisäksi tiedän, kokeilen sitä.
Tässä blogissa seuraan sen toimivuutta ja toivottavasti tästä on myös
hyötyä muillekin. En pyri laihduttamaan enkä luomaan unelmavartaloa
vaan yksinkertaisesti hae vain hyvää oloa.
maanantai, 10. maaliskuu 2008
Kommentit