Tämän blogin tarkoituksena on auttaa minua löytämään oikean laisen ruokavalion. Kärsin aiemmin vakavasta masennuksesta josta kuitenkin paranin. Opin pitämään itsestäni huolta sisäisesti ja sitä tietä jatkan edelleen. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus johon kuuluu psyykkisen puolen lisäksi fyysinen ja nykyään tahtoo jäädä aina toinen näistä heitteille. Kun psyykkinen puoleni alkoi olla hiljalleen kunnossa ja sen paraneminen alkoi, huomasin jonkin olevan kuitenkin vielä vialla. En voinut fyysisesti hyvin.

Tai ehkä päällisin puolin voin hyvin. Olenhan 24 vuotias nuori mies, liikun säännöllisesti (ainakin koulumatka taittuu kävellen tai pyörällä) ja painoindexini on 21. Koin itseni kuitenkin väsyneeksi ja huonovointiseksi. Varsinkin aamuisin minun oli hankala nousta sängystä ylös ja olo oli erittäin pöhöttynyt ja turtunut. Ajattelin sen johtuvan alkoholin runsaasta käytöstä jota aloinkin sitten vähentämään ja näihin aikoihin vuosi sitten lopetin sen kokonaan. Väsymys ei kuitenkaan hävinnyt eikä pöhöttynyt olokaan. Oli todella yllättävää huomata että se oireilu mitä pidin lievänä krapulana, jatkuikin vaikka juomisen olin lopettanut ajat sitten.

Toinen huomio minkä tein oli opiskellessani lähihoitajaksi (koulu jatkuu edelleen). Meille teroitettiin lautasmallin tärkeyttä jossa puolet lautasesta on käytetty kasviksiin, yksi neljäs osa perunaan, riisiin tai makaroniin ja yksi osa sitten itse pääruokaan. Tällä periaatteella pyrin syömään kouluruokaakin joka oli valmistettu ruokakolmion mukaisesti. Tosin ei mennyt kauaa syömisestä kun olin ihan tyrmässä ja sain taistella etten nukahtanut tunnilla. Nälkä ei kuitenkaan hävinnyt joten kotia päästyäni join kahvoa ja napostelin jotain sen kanssa. Olo pysyi huonona ja rahaa paloi ruokaan kun nälkä ei lähtenyt. Pysyin kyllä laihana, kiitos nuoren aineenvaihduntani, mutta vatsani turposi. Äkkiä tuo palasin normaaliksi mutta vielä tänäkin päivänä kun päätän kuunnella itseäni ja syödä itseni kylläiseksi, vatsa paisuu kuin pullataikina ja olo on pian hirveä.

Kaikkeen tähän kyllästyneenä, lopetin viime syksynä syömästä. Olo oli pitkään hyvä ja pirteä mutta pian alkoi energian puute näkyä. Pienetkin liikuntasuoritukset olivat liian kovia. Syömättömyyttä en suosittele kenellekään, ihminen kun tarvitsee energiaa. Riisikupilla päivässä pärjäävät vain ne jotka viettävät kaiken aikansa retriiteissä miettien.

Nyt olen siis siinä pisteessä että jotain oikeasti toimivaa on keksittävä. Mistä siis aloittaa? Kun kerta tämä  vähähiilihydraattinen ruokavalio on ainoa minkä lautasmallin lisäksi tiedän, kokeilen sitä. Tässä blogissa seuraan sen toimivuutta ja toivottavasti tästä on myös hyötyä muillekin. En pyri laihduttamaan enkä luomaan unelmavartaloa vaan yksinkertaisesti hae vain hyvää oloa.