torstai, 15. toukokuu 2008

Yhteiskunnasta

Mikä vitun yhteiskunta?! Jatkuvasti puhutaan yhteiskunnasta joka koostuu meistä. Puhutaan myös yhteiskuntalaitoiksista; kouluista, sairaaloista, paloasemista, poliisista yms.Sanotaan että jos näistä on jokin heikossa hapessa niin se on yhteiskunnan vika. Yhteiskuntahan ollaan me. Meissäkö on vika jos joku näistä mättää?

Ajateellaanpa vaikkapa poliisia. Poliisi koostuu meistä eli on siis osa yhteiskuntaa. Ajatellaanpa vaikka mellakoitsijoita. Mellakoitsijat koostuu meistä joten he ovat osa yhteiskuntaa. Me suojellaan siis meitä mieltä? Olen varmaan tyhmä kun en ymmärrä tätä. Yhteikunnan mielestä koululaitoksia on parannettava. Yhteiskunta ylläpitää kouluja, eli siis me. Me valitetaan koulujen huonosta jamasta, tehdään töitä siellä mutta kuitenkaan ei tehdä mitään asioiden parantamiseksi. Varpailleko me valitetaan näistä?!

Mielestäni koko yhteiskunta käsite on yksi helvetin illuusio. Sanotaan että äänestäminen on kansalaisvelvollisuus. Jos nyt kuitenkin on niin että yhteiskunta, kansalaiset, me hoidetaan yhteiskuntaa, kansalaisia eli siis meitä niin mihin äänestämistä tarvitaan? Senkus tehdään se mikä täytyykin tehdä. Sanoista tekoihin. Ei me mitään valtiota siihen tarvita, saatika sitten kansanedustajia. Kenelle me kansaa edustamme? Itsellekkö? Tarvinko minä kansanedustajaa edustamaan minua minulle?? Vai naapurilleko minun pitää itseäni kansanedustajan avulla edustaa?

Vai presidentillekö me itseämme yritämme edustaa? Miksi hitossa kukaan haluaa edustaa itseään jollekin oudolle tyypille jota ei ole ikinä nähnyt? Joku voi sanoa että pitää olla kansanedustajia jotta saa äänensä kuuluviin. Kenelle sun pitää saada äänesi kuuluviin? Haluatko saada äänesi kuuluviin yhteiskunnassa? No yhteiskuta olet sinä, piru vie!! Senkus menet pihalle kailottamaan!

Joku voi sanoa että me tarvitaan kansanedustajia säätämään lakeja jotka pitävät järjestystä yllä. Siis mitä?! Voisitko toistaa? Sanoitko että sinä tarvitset itsellesi kansanedustajan jotta se kansanedustaja tekisi lain jotta sinä pysyisit kurissa?? Sen jälkeen perustat laitoksen nimellä "poliisi" joka pitää huolen siitä että kans noudatat sitä lakia?? En ymmärrä, en oikeasti ymmärrä. Jos minä haluan vaikuttaa johonkin asiaan niin sitten vaikutan, ryhdyn tekoihin. Jos tahdon rauhaa asuinaluelleni niin rauhoitun, niin yksinkertaista se on.

Joku saattaa sanoa, "muttaku tuo naapurin huligaani pitää saada ojennukseen." Uskallan väittää että sinunlaisesi ihmisten takia se siellä hulinoi. Lopettakaa se oman navan tuijottaminen ja keskittykää toistenne olon parantamiseen niin johan alkaa ihmeitä tapahtua. Muka äänestäminen... Ja paskat! Törkeämpää vastuun pakoilua ei kai ole edes olemassakaan!

"Jos äänestää niin saa sit valittaakin!" Niin just, muuhun sinusta ei sitten olekkaan kuin valittamiseen.

keskiviikko, 14. toukokuu 2008

Vapaa tahto

Katsoin juuri elokuvan Yksi lensi yli käen pesän. Olen 24 vuotias ja katsoin kyseisen elokuvan ensimmäistä kertaa. Jos olet vielä vanhempi, eikä elokuva ole sinulle tuttu, suosittelen tutustumista siihen lämpimästi.


Kyseinen elokuva särki sydämeni. Ihmiset elivät häkissä. Elivät häkissä vapaa ehtoisesti! Näen saman tilanteen ympärilläni. Opiskelen hoitoalalla ja olen tehnyt töitä sillä saralla yhteensä kolmisen vuotta. Ihmiset valittavat jatkuvasti että kuinka paha olo heillä on. Ulos päin pidetään kyllä kulisseja yllä mutta kun heihin saa pienenkään kosketuksen, paljastavat he todellisen olonsa. Oudointa on se että suurin osa voisi itse omilla teoillaan muuttaa elämäänsä paremmaksi. Eräs itämainen sananlasku sanookin että "jos et pidä jalan jäljistä kasvoillasi niin miksi et nouse ylös?"

Ollaanko me ihmiset niin hyvin lääkittyjä ja alistettuja ettemme uskalla seisoa omilla jaloillamme?! Tommy Hellsten kertoi Ylen Voimala -ohjelman haastattelussa että kun hän on vuosia kiertänyt puhumassa ihmisille nyky-yhteiskunnan epäkohdista, yksikään ei ole ollut eri mieltä hänen kanssaan. Kuitenkaan yksikään ei tee asioille mitään. Samat ihmiset kuuntelevat luentoja kerta toisensa jälkeen mutta mitään tekoja ei tapahdu.

Al Corelta kysyttiin tämän dokumenttielokuvan tiimoilta että jos olisi mahdollista, alkaisiko hän maansa presidentiksi. Core vastasi "ettei hän ole ollenkaan varma että tahtooko hallita näitä tyhmiä ihmisiä." Ollaanko me niin tyhmiä ettemme tee mitään asioidemme parantamiseksi?! Vai olemmeko me vain pelkureita jotka eivät uskalla kantaa vastuuta omasta itsestämme?

Elokuvassa Yksi lensi yli käen pesän, vain intiaani kasvoi "vuoren kokoiseksi" ja päätti vihdoin valita itse oman kohtalonsa. Meidänkin pitäisi kasvaa vuoriksi ennen kuin on liian myöhäistä...

maanantai, 10. maaliskuu 2008

Ensimmäinen askel

Vähä-hiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa oman järkeni mukaan sitä että hiilihydraatteja on mahdollisimman vähän. Eipä siinä sitten muuta kuin kauppaan valitsemaan ruokaa jonka hiilihydraattiarvot ovat alhaiset. Sain äkkiä huomata kuinka toivotonta se touhu on. Voisi miltei sanoa että jokaisessa elintarvikkeessa on sokeria eli hiilihydraattia. Ihmisiin on juurtunut ajatus että "hiilarit" on hyvä juttu joten sen takia kai sitä on kaikkialle sitten tungettu. Oma etsintäni ei tuottanut tulosta joten päätin kääntyä internetin puoleen. Löysinkin Atkinsin dieetin ja hieman pidempään sivuja tutkailtuani, löysin Antti Heikkilän kirjoituksia ja haastatteluja. Näistä innostuneena intouduin lukemaan Heikkilän kirjan, "Elämän paras aika". Kirja sisälti sen verran fiksuja ajatuksia että päätin vihdoin tilata Heikkilän kirjan nimeltä "Hyvän olon keittokirja". Tulen aikanaan liittämään tähän blogiini linkkejä niihin sivuihin jotka itse olen havainnut hyödyllisiksi.

Kyseisen kirjan sain tänään postissa ja toivon että saan sieltä vinkkejä hiilihydraatittomalle ruokavaliolle. Kirja sisältää ihan suoranaisia reseptejä ja myös faktatietoa. En aio ottaa todesta yhtäkään lausetta ennen kuin olen sen itse kokenut kohdallani hyväksi. Mikäli Heikkilä on oikeassa kirjoituksissaan, on nykytiede suoltanut humpuukia meille jo vuosia. Itse kriittisen ajattelutavan omaavana, tartunkin tämän vuoksi kirjaan suurella innolla.

Jatkossa tämä blogi tulee siis sisältämään kokeiluja ja seurauksia niistä. Minun kirjoitukseni tulevat olemaan faktaa vain minun kohdalla. Se mikä minulle sopii, ei välttämättä sovi sinulle. Kannustan kuitenkin sinua ottamaan asioista selvää ja kokeilemaan uusia juttuja. Enempää en malta kirjoittaa. Kirja odottaa ;)

maanantai, 10. maaliskuu 2008

Johdatus

Tämän blogin tarkoituksena on auttaa minua löytämään oikean laisen ruokavalion. Kärsin aiemmin vakavasta masennuksesta josta kuitenkin paranin. Opin pitämään itsestäni huolta sisäisesti ja sitä tietä jatkan edelleen. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus johon kuuluu psyykkisen puolen lisäksi fyysinen ja nykyään tahtoo jäädä aina toinen näistä heitteille. Kun psyykkinen puoleni alkoi olla hiljalleen kunnossa ja sen paraneminen alkoi, huomasin jonkin olevan kuitenkin vielä vialla. En voinut fyysisesti hyvin.

Tai ehkä päällisin puolin voin hyvin. Olenhan 24 vuotias nuori mies, liikun säännöllisesti (ainakin koulumatka taittuu kävellen tai pyörällä) ja painoindexini on 21. Koin itseni kuitenkin väsyneeksi ja huonovointiseksi. Varsinkin aamuisin minun oli hankala nousta sängystä ylös ja olo oli erittäin pöhöttynyt ja turtunut. Ajattelin sen johtuvan alkoholin runsaasta käytöstä jota aloinkin sitten vähentämään ja näihin aikoihin vuosi sitten lopetin sen kokonaan. Väsymys ei kuitenkaan hävinnyt eikä pöhöttynyt olokaan. Oli todella yllättävää huomata että se oireilu mitä pidin lievänä krapulana, jatkuikin vaikka juomisen olin lopettanut ajat sitten.

Toinen huomio minkä tein oli opiskellessani lähihoitajaksi (koulu jatkuu edelleen). Meille teroitettiin lautasmallin tärkeyttä jossa puolet lautasesta on käytetty kasviksiin, yksi neljäs osa perunaan, riisiin tai makaroniin ja yksi osa sitten itse pääruokaan. Tällä periaatteella pyrin syömään kouluruokaakin joka oli valmistettu ruokakolmion mukaisesti. Tosin ei mennyt kauaa syömisestä kun olin ihan tyrmässä ja sain taistella etten nukahtanut tunnilla. Nälkä ei kuitenkaan hävinnyt joten kotia päästyäni join kahvoa ja napostelin jotain sen kanssa. Olo pysyi huonona ja rahaa paloi ruokaan kun nälkä ei lähtenyt. Pysyin kyllä laihana, kiitos nuoren aineenvaihduntani, mutta vatsani turposi. Äkkiä tuo palasin normaaliksi mutta vielä tänäkin päivänä kun päätän kuunnella itseäni ja syödä itseni kylläiseksi, vatsa paisuu kuin pullataikina ja olo on pian hirveä.

Kaikkeen tähän kyllästyneenä, lopetin viime syksynä syömästä. Olo oli pitkään hyvä ja pirteä mutta pian alkoi energian puute näkyä. Pienetkin liikuntasuoritukset olivat liian kovia. Syömättömyyttä en suosittele kenellekään, ihminen kun tarvitsee energiaa. Riisikupilla päivässä pärjäävät vain ne jotka viettävät kaiken aikansa retriiteissä miettien.

Nyt olen siis siinä pisteessä että jotain oikeasti toimivaa on keksittävä. Mistä siis aloittaa? Kun kerta tämä  vähähiilihydraattinen ruokavalio on ainoa minkä lautasmallin lisäksi tiedän, kokeilen sitä. Tässä blogissa seuraan sen toimivuutta ja toivottavasti tästä on myös hyötyä muillekin. En pyri laihduttamaan enkä luomaan unelmavartaloa vaan yksinkertaisesti hae vain hyvää oloa.